Nautin loppuvuodesta useamman viikon Lapin kaamoksesta. Tuntuu, että arvostukseni Yllästä kohtaan kasvaa jokaisen reissun aikana aina vaan enemmän. Ylläs on itselleni se Suomen tuntureista tutuin. Aivan kuin toinen koti, jota kohtaan kaipuu kasvaa etelässä ollessa. Asuinkin siellä yhden talvikauden lukion jälkeen ja myös vanhempieni mökki nököttää Äkäslompolossa – nämä seikat selittänevät asiaa.

Lapissa ollessa päivät kuluvat aktiivisissa merkeissä omalla painollaan ja mieli tuntuu kirkkaammalta. Itse tunnen, että siinä ympäristössä on helpompaa keskittyä olennaiseen ja kaiken maailman pohdiskelut soljuvat vaivattomammin.

Tässä kuvatunnelmia kaamosajalta.