Reissun ensimmäistä yöpaikkaa etsiessä haaveissa oli herätä uuteen päivään rannan tuntumasta. Edellisyön haikki Seglalle sai meidät vasta puolen päivän aikaan ylös automajoituksistamme ja silloin huomasimme, että sijainti osoittautui vielä arvioitua paremmaksi. Tasaiset kalliot ja upeat vuorimaisemat olivat aivan edessämme. Olimme Mefjordværin kylän perukoilla, jonne rantaa pitkin mutkitteleva Fv252-tie johtaa.

Päivästä oli selkeästi tulossa lämmin ja päästin koirani Masin jo aamusella auton viereen vilvoittelemaan ja unia jatkamaan. Ei voi muuten Volkkarin Golffia moittia punkkapaikasta – takapenkin selkänoja käännettynä mahtuu ainakin 165 cm pituinen henkilö erinomaisesti pötkölleen. Olin ennakkoon kuvitellut autossa nukkumisen epämiellyttäväksi, mutta kokemus yllätti varsin positiivisesti. Osasyynä ovat toki varmasti myös mainitsemisen arvoiset unenlahjani.

Lämpimästä säästä iloisina puimme uikkarit ylle ja keräsimme aamiaistarpeet kainaloon. Rantakallioilta löytyi täydellinen, tuulensuojainen paikka istuskeluun ja kokkailuun. Miten voikaan kaurapuuro maistua näin herkulliselta, mietin ja katselin samalla pieniä ja pyöreitä poikasiaan paimentavaa meriharakkaa. Kyseessä on vieläpä lempilintuni.

Ranta on päättyvän tien päässä, eikä muita ihmisiä muutamaa vähän matkan päässä liikkuvaa kalastajaa lukuunottamatta näkynyt. Olin ennakkoon kuvitellut retkeilijöitä olevan trendikkäässä Pohjois-Norjassa runsain joukoin, mutta näin ei nähtävästi ollut, ainakaan hieman Lofootteja pohjoisemmalla Senjalla. Vietimme loikoillen monta tuntia ja tuumasimme myös, että tänään pidetään väliyö haikkailuista ja keskitytään mukavan telttapaikan etsintään.

Onko muilla kokemuksia autossa nukkumisesta – nou vai gou?