Reissun ensimmäistä yöpaikkaa etsiessä haaveissa on herätä uuteen päivään rannan tuntumasta. Edellisyön haikki Seglalle saa meidät vasta puolen päivän aikaan ylös automajoituksistamme ja silloin huomaamme, että sijainti osoittautui vielä arvioitua paremmaksi. Tasaiset kalliot ja upeat vuorimaisemat ovat aivan edessämme. Olemme Mefjordværin kylän perukoilla, jonne rantaa pitkin mutkitteleva Fv252-tie johtaa.

Päivästä on selkeästi tulossa lämmin ja päästän koirani Masin jo aamusella auton viereen vilvoittelemaan ja unia jatkamaan. Ei voi muuten Volkkarin Golffia moittia punkkapaikasta – takapenkin selkänoja käännettynä mahtuu ainakin 165 cm pituinen henkilö erinomaisesti pötkölleen. Olin ennakkoon kuvitellut autossa nukkumisen epämiellyttäväksi, mutta kokemus yllättää varsin positiivisesti. Osasyynä ovat toki varmasti myös mainitsemisen arvoiset unenlahjani.

Lämpimästä säästä iloisina puemme uikkarit ylle ja keräämme aamiaistarpeet kainaloon. Rantakallioilta löytyy täydellinen, tuulensuojainen paikka istuskeluun ja kokkailuun. Miten voikaan kaurapuuro maistua näin herkulliselta, mietin ja katselen samalla pieniä ja pyöreitä poikasiaan paimentavaa meriharakkaa. Kyseessä on vieläpä lempilintuni.

Ranta on päättyvän tien päässä, eikä muita ihmisiä muutamaa vähän matkan päässä liikkuvaa kalastajaa lukuunottamatta näy. Olin ennakkoon kuvitellut retkeilijöitä olevan trendikkäässä Pohjois-Norjassa runsain joukoin, mutta näin ei nähtävästi ole, ainakaan hieman Lofootteja pohjoisemmalla Senjalla. Vietämme loikoillen monta tuntia ja tuumaamme myös, että tänään pidetään väliyö haikkailuista ja keskitytään mukavan telttapaikan etsintään.

Onko muilla kokemuksia autossa nukkumisesta – nou vai gou?