Alkukauden mahtavat tunturipyydat – vapaalaskua Kesängillä

Kyllä laskijaa hemmotellaan nyt Ylläksellä. Luonnonlunta on seitsemisenkymmentä senttiä ja tänäänkin on vaan tupruttanut lisää.

Aloitin skinnauskauden keskiviikkona tutulla ja hyväksi havaitulla Kesängin haikilla. Paikka on helposti saavutettavissa ja homma onnistuu myös omin nokin. Kesänki onkin näppäryytensä vuoksi varmasti yksi Ylläksen alueen suosituimmista vapaalaskupaikoista, mutta tästä huolimatta omia linjoja saa useimmiten veistellä.

Jätin auton Kesänkijärven parkkipaikalle, jonne on Äkäslompolon kylältä matkaa vajaa neljä kilsaa. Parkkiksen nurkalta lähtee maastopolku, joka mutkittelee järven pohjoispuolen rantaviivaa mukaillen. Näin ollen alkuosuus onkin tasaista ja todella helppokulkuista tallailtavaa, polku oli myös ajettu retkeilijöitä varten. Matkalla voi ihastella järven toisella puolella kohoavaa Kellostapulia, joka on myös tunnettu lokaatio alamäkihiihtoon. Ohitseni snowsurffi selässään pyöräillyt kaveri kertoi olleensa apajilla myös edellisenä päivänä. Myöhemmin sain todeta, ettei hän syyttä hehkuttanut erinomaisia lumia.

Alle puolen tunnin sisään olin risteyksessä, josta polku haarautuu etuoikealle Kesängin Keitaan kahvilalle sekä vasemmalle Pirunkurun nousuun. Kiskaisin ventilaatiot takin kainaloista auki ja lähdin kapuamaan. Pirunkurua pitkin kulkeva nousupolku oli kovaksi tallattu ja tästä eteenpäin nousu on jyrkkyydeltään sopivan palkitsevaa. Saavutimme lakea samaan tahtiin lumisadepilven kanssa, mutta ehdin juuri nähdä muutamat kaamoksen ajan auringonsäteet huipulta.

Kesänki on muiden alueen tuntureiden tapaan aikamoista rakkakiveä (ehdottomasti visiitin arvoinen myös kesäkaudella). Tällä kertaa ei kuitenkaan tarvinnut lankkujen puolesta pelätä, kun lunta oli varsin runsain määrin ja pohjatkin tuntuivat olevan hyvässä kunnossa. Kurun jälkeen voi matkaa jatkaa joko oikealle tai vasemmalle. Pariskunta koiransa kanssa nousi hieman edelläni ja he näyttivät valitsevan vasemman puolen. Itse olin jo aiemmin ajatellut toista puolta, joten se sopi hyvin. Askarrellessani skinejä reppuun, alkoi taivaalta tipahdella valkoista kultaa. Lumisade ei haitannut laskua ollenkaan, koska metsän reuna tulee melko pian vastaan tuoden sopivaa kontrastia näkökenttään.

Voi että mä nautin, kun sain ensimmäiset itseansaitut käännökset alle! Hymy huulilla mutkittelin puiden lomassa ja toivoin, että olisin rasittanut reisilihaksia edes hieman enempi syksyn aikana. Pidin kurssini koko ajan hieman kurun suuntaan johdattelevana, mutta osuin nousupolulle vasta melkein tunturin juurella. Aivan unelma lasku plakkarissa ja kausi saatu korkattua hienolla haikilla. Jos en olisi kiirehtinyt mökille korkkaamaan saunabisseä, olisin varmasti jäänyt syömään lettuja Kesängin Keitaalle – jäipähän parannettavaa ensi kertaan!

Allaoleva otos on napattu Kellostapulilta Kesängille päin, tunturin keskellä siintää Pirunkuru. Ylläksen ajantasaiset lumivyöryennusteet kannattaa tarkistaa täältä.

Submit a comment

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s